Haaveilin kauan matkasta Israeliin. Raamatun historialliset kohteet kiinnostivat sekä Israelin erikoinen luonto. Vihdoin mieheni kanssa päätimme tehdä matkan, mukaan lähtisi vain kuopuksemme.Pääsiäinen oli meidän arkeemme parhaiten sopiva ajankohta ja varasimme lennot. Jännitti mennä näin ns. levottomaan kohteeseen. Oma haaste oli myös mukaan lähtevä 10 v. tytär; onko turvallisuusriskejä liikaa ja viihtyykö hän.
Yrittäjämieheni hyppäsin kiiireen keskeltä matkaan, ”kun nyt oli kerran luvannut lähteä”.
Matka muodostu sanan mukaisesti Keitaaksi. Keitaaksi elämän polulla. Matka antoi hienoja kokemuksia sekä lepoa ja rauhaa, niin henkisesti, hengellisesti kuin fyysisestikin.
Lentokentällä passin tarkastuksessa Mirjam-tyttäreltä kysyttiin nimeä kahteen kertaan, kysyttiin miksi tulemme Israeliin ja onko tyttö meidän oma tyttäremme. Aulaan tullessamme Raimo odotti Keitaan kyltin kanssa ja saimme turvallisen kyydin Newe Shalomin kylään. Raimon rauhallisuus ja lempeys poisti heti kaiken jännityksen ja arjen kiireen tunteen.Majatalo Keitaassa iloinen Annikki otti meidät vastaan ja esitteli viehättävän ja siistin majatalon sekä ihanan puutarhan. Puutarhasta saimme syödä hedelmiä, meille ihan uusiakin lajeja. Päivällinen oli maittava ja seura mukavaa, illalla majataloon kotiutui lisää asiakkaita ja tunnelma oli tosi välitön, mukava ja ystävällinen. Annikki osoittautui viikon aikana huippu kokiksi ja muutenkin huippu tyypiksi! Kuinka ahkera hän onkaan. Raimon ystävällisyys ja mahtava Israelin tuntemus oli niin uskomattoman hieno asia ja kuinka hyvä kunto Raimolla onkaan! Väsymättömästi hän jaksoi opastaa meitä esim. Jerusalemissa ja Kuolleella merellä. Raimon valoisuus ja positiivisuus toi oman hienon väreen koko olemiseen.
Turvallisuutemme ei ollut uhattuna missään vaiheessa. Tytär liikkui yksin Newe Shalom kylässä, jossa oli mukava lenkkeillä läheisillä maastopoluilla sekä kylän teillä. Uima-allas ei harmiksemme ollut vielä auki, vasta toukokuun alusta. Kylässä oli viehättävä hotelli, jonka ravintolassa ruokailimme kerran. Joka päivä join myös jonkin verran hanavettä eikä kenellekään meistä tullut vatsavaivoja, iho sen sijaan paloi kun ahnehdimme aurinkoa merenrannalla, jonne Raimo meidät ystävällisesti kyyditsi. Keneltäkään ei varastettu mitään ja majataloon huoneeseemme pystyimme jättämään arvotavaraa.
Sairastuin matkalla harmikseni keuhkoputken tulehdukseen, pyynnöstäni Raimo ystävällisesti vei minut lähimmälle päivystysasemalle. Tosin lääkäri ei keuhkokuvien jälkeen määrännyt antibioottikuuria, vain lepoa ja nestettä. Sairaus toki harmitti matkalla, mutta sille kun ei voi mitään. Oli kuitenkin terveydenhuoltoalan henkilölle mielenkiintoista käydä paikallisella päivystysasemalla.
Tytär viihtyi hyvin, ensimmäisinä päivinä seurana oli melkein samanikäinen Majataloon perheensä kanssa majoittunut lapsi ja loppuajan häntä viihdytti kissanpennut, jotka emo kantoi Majatalon pihaan. Historialliset paikat kiinnostivat tytärtä, Kuollut meri oli mielenkiintoinen ja leppoisa lomailu lämpimässä maassa toki mukavaa.
Yhtenä päivänä menimme junalla Jerusalemin eläintarhaan, mielenkiintoinen käyntikohde ja tosi helppoa mennä siistillä, ilmastoidulla junalla. Eläintarhassa oli mm. Virtahepo, sarvikuonoja ja kirahveja ( Korkeasaaressa ei ole näitä safarieläimiä) Juomavettä pitää muistaa ottaa riittävästi mukaan ja suojata pää, eläintarhan kävelylenkki on reilut 2 km .Seurasin, että oppilailla oli koulun välitunnillakin vesipullot mukana. Paluumatkalla ruokailimme ostoskeskuksen ravintolassa, ruoka ei ollut Annikin ruoan voittanutta, mutta hinta oli kyllä paljon kalliimpi. Samana iltana nautimme vielä iltakahvit Majatalossa yli 20 muun suomea puhuvan henkilön kanssa ja saimme kuulla koskettavaa tarinaa Naggarien tekemästä työstä sekä saimme kuulla heidän upeaan musisointiaan. Kyösti Florin kertoi myös mielenkiintoisesta työstään,jota he tekevät yhdessä vaimonsa kanssa.
Israelissa viehätti ilmapiiri, liikenne oli hallittua, yleiset vessat siistejä, kaupustelioita ei ollut, emmekä tavaneet aineissa tai humalassa olevia ihmisiä ( emme käyneet Tel Avivissa). Kovin vähän maassa myös tupakoitiin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja englannin kielellä pärjäsi hyvin.
Paluumatkalle lähdimme Keitaalta ajoissa joka oli hyvä asia. Lentokentällä oli monta tarkastusta ja kyselyä ( kuka on pakannut matkalaukkumme, olemmeko jättäneet laukkuja vartioimatta jne.). Lentokentällä on vielä ostosmahdollisuuksia ja oli mukava kiireettömästi juoda kahvit ja syödä falafelit ennen lennolle lähtöä.
Israelissa on todella paljon nähtävää ja koettavaa, ehdottomasti menemme sinne uudestaan! Israelin uutisetkin aukeavat nyt ihan erilaisina.
Teija-Leena Kokkonen, matkaseurana puoliso Pekka sekä tytär Mirjam
